Oulusta lähdettiin liikkeelle 8.7.2020. Tässä ovat pysähdyspaikat: Oulu – Varessäikkä, Siikajoki – Iso-Kraaseli, Raahe – Elävisluoto, Pyhäjoki – Keskuskari, Kalajoki – Ohtakari, Lohtaja – Sunti, Kokkola – Bryggan, Öja – Pietarsaari – Kummelskär, Mikkelinsaaret – Mässkär, Pietarsaari – Köpmanholmen, Luoto – Tankar, Kokkola – Sautinkari, Himanka – Terässatama, Raahe – Oulu
Yövyimme Raahessa, Kalajoella (kaksi yötä), Lohtajalla, Kokkolassa (kaksi yötä), Öjassa, Pietarsaaressa, Kummelskärissä (kolme yötä), Mässkärissä, Köpmanholmenissa, Tankarissa, Sautinkarissa (kolme yötä) ja Raahessa.
Ensimmäinen pysähdyspaikka oli koiran vessareissu Varessäikällä, Siikajoella. Seillä jaloiteltiin ja syötiin jäätelöä. Uiminen onnistuisi hyvin ja illalla satama olisi varmaan rauhallinen paikka viettää yö.
Iso-Kraaseli Raahen saaristossa on kiva paikka. Siellä on hyvä grillauspaikka ja sauna, joka oli nyt lukossa, koska luotsihotelli näytti olevan kiinni.
Elävisluoto Pyhäjoella on kalasatama, jossa käytimme vain koiraa vessassa, vettä satoi kaatamalla.
Keskuskari Kalajoella oli veneilijän kannalta vaatimaton. Baja-maja oli rannassa ja lähellä oli kioski. Suihkussa kävimme läheisellä leirintäalueella.
Saapuminen Ohtakariin oli mieleenpainuva. Ensinnäkin Lohtajan Vattajanniemi on armeijan ampuma-aluetta. Vesialue kuuluu myös ampuma-alueeseen. Jos kuulee laukauksia tai muuta pauketta, on aina varminta syöksyä kohti pilssiä.
Toiseksi jännintä on kalastus. Ja pyydykset. Saavuimme pohjoisesta päin. Satamaan ei johda viitoitettua väylää. Varovasti myötäaaltoon saapuessamme kiinnitimme huomiota kalastajien lippuihin. Katsoimme että keskellä turvallisimmaksi arvioimaamme lähestymisreittiä on verkko, se on siis kierrettävä. Kierretään Ohtakarin puolelta ajattelimme. Yhtäkkiä huomaamme veneemme edessä kellukkeita, olemme siis pyydyksen lähellä, todella lähellä. Kellukkeita ei aallokossa nähnyt kun vasta ihan läheltä. Vaihde taakse ja moottoriin täysi kaasu. Isot aallot lyövät Tristanin korkeaan perään kun pakitamme kohti aaltoja. Uusi lähestyminen tuottaa saman ongelman. Pohdimme kuinka päästä satamaan. Kiikaroimme huolellisesti aikamme ja havaitsemme, että ainoa reitti satamaan on lippujen välistä, toisin sanoen verkon päältä. Lippujen kohdalla havaitsemme, että molemmista lipuista lähtee jatkuva vana kellukkeita kohti rantaa. Ovat siis rysän tai jonkun pintapyydyksen päätyliput. Jatkamme kohti satamaa, luotaimen mukaan vettä on vain nimeksi. Pääsemme kuitenkin laituriin. Se on tarkoitettu pienemmille veneille, puomit loppuvat puolivälissä Tristanin kylkeä. Saamme veneen kuitenkin mukavasti kiinni siihen. Laiturilla ja koko paikassa on leppoisa tunnelma ja mukavasti nähtävää. Paljon vanhoja rakennuksia, luontopolku, kahvila ym.
Lohtajan Ohtakarissa oli merellistä tunnetta. Siellä oli myös mukava luontopolku näkötorneineen. Pidin koiraa sylissä hetken, jonka tuloksena sain kaksi punkkia käsiini. Punkeista jää ikävä tunne aina kohtaamisen jälkeen. Ne ovat myös todella sitkeitä ja paras keino tappaa punkki on leikata saksilla se paloiksi. Kiinnittinyt punkki on poistettava punkkipihdeillä. Niitä käytettiin koiran punkkien irrottamiseen usein. Ohtakarissa on myös kahvila ja suihkut sekä WC. Karavaanareita oli enemmän kuin veneilijöitä. Purjeveneelle vettä on niukasti Ohtakarin satamassa.
Ohtakarin satamasta lähdimme kohti Kokkolaa. Ajoimme Mustakarin satamaan ja kiinnitimme veneen. Vettä satoi reilusti. Kiertelimme paikkaa hetken ja sinänsä hienon näköinen satama oli kiinni. Vain pari ihmistä piti sadetta rantasaunaksi olettamamme rakennuksen terassilla, hekään eivät tienneet sataman aukioloaikoja. Kokeilimme tyhjentää septin, mutta joko septi oli rikki tai emme osanneet sitä käyttää, pumppu pyöri vain tyhjäkäynnillä. Kun lisäksi paikassa ei päässyt edes vessaan, päätimme vaihtaa paikkaa. Ajoimme kanavan varteen, Suntti taisi olla paikka. Samasta paikasta lähtee risteilyt Tankariin. Vierasvenepaikalla oli vesipiste ja septin tyhjennys, joten ne riittivät meille. Lähellä oli myös hampurilaisravintola, Burger Village Beach, jossa olikin hyvät burgerit.
Muutaman sadan metrin päässä oli myös leirintäalue. Siellä kävimme saunaa tiedustelemassa ja resepsuunissa kerrottiin sellaisen löytyvän ja saunomisen onnistuvan myös veneilijöille. Saimme myös puhelinnumeron josta vuoron voisi varata myöhemmin päivällä. Saunaan emme kuitenkaan päässeet, puhelimessa sanottiin, että saunaa voivat vuokrata vain leirintäalueen asukkaat. Harmi.
Kokkolasta matkasimme mukavaa pientä ja suojaista väylää pitkin Öjaan. Siellä saimme kiinnittyä Cafe Brygganin laituriin. Suihkut löytyivät läheltä ja olivat erittäin siistit. Myös kiva hiekkaranta oli lähellä. Cafe Brygganin herkut olivat kuuluisia ja maineensa veroisia. Brygganiin ajo on tarkkuutta vaativa, lahdella kasvaa levää ja väylän ulkopuolella on paikoin matalaa. Upea ja viehättävä sekä elävä miljöö!
Öjasta ajoimme suojaista väylää pitkin Pietarsaareen. Komeasta vastaanotosta vastasi valtava Swan, joka odotti uutta omistajaansa laiturissa. Pietarsaaressa satama on iso ja vierasveneet ovat ainakin osittain paikallisten veneiden joukossa, vapaat paikat on selkeästi merkitty. Pietarsaaren satamassa oli varauskalenteri polkupyöristä, mutta joku vei pyörän vuorollamme, joten koko porukan yhteinen pyöräretki jäi toteutumatta. Vuokrasimme myös saunan, joka oli aivan liian kuuma. Saunavuorollamme seuraamme lyöttäytyi myös seurueeseemme kuulumattomia ihmisiä. Saunomisen voisi järjestää paremminkin.
Pietarsaari on kaunis kaupunki ja siellä vallitsee tietyllä tapaa keskieurooppalainen tunnelma. Kävimme museossa ja kiertelimme kaunista kaupunkia. Koulupuisto on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka, samoin Cafe Skorpan ja koko vanhakaupunki. Hieno merikaupunki ja hyvä tunnelma. Myös Korv Göransin herkut nautittiin mennessä ja tullessa.
Suomen valoisa yö on kaunista aikaa merellä. Niinpä päätimme lykätä lähtöä seuraavaan iltaan. Irrotimme köydet vasta myöhään illalla ja ajoimme upeassa auringonlaskussa kohti Mikkelinsaarilla sijaitsevaa Kummelskäriä. Kummelskäriin saavuimme aamuyöstä. Satama oli eläväinen ja paikassa oli hyvä henki. Paikan pitäjät omistautuivat saaren ylläpitoon täysin. Sauna oli reissumme paras, uimaan pääsi hyvin löylyistä ja vesi oli kirkasta. Kumiveneellä kävimme myös tutustumassa paikan kauniisiin erikoisuuksiin, fladoihin. Tai niin luulimme, kun helteessä talsimme risukossa pitkillä (kuumilla) vaatteilla varustettuna sääskiltä suojautuen, päädyimme lopulta suolle. Siellä kasvoi valtavasti karpaloita, mutta tämä flada oli umpeutunut jo aikoja sitten. Ajelimme sitten jollalla muuten vain ja nautimme merestä. Iltapalaksi teimme mustikkapiirakkaa Kummelskäristä löytyneistä mustikoista. Mustikoiden poimiminen oli jännää puuhaa saaren runsaan käärmeistön ansiosta. Emme kuitenkaan onneksi käärmeitä tavanneet. Kummelskärissä on mukava luontoasema, jossa on myös kahvila ja näkötorni.
Mikkelinsaarilta otimme suunnan kohti Mässkäriä. Mässkär oli yksi retkemme parhaista kohteista. Satamasta tuli mieleen Ahvenanmaan lukuisat pienet satamat. Tunnelma oli hyvä. Pietarsaaresta liikennöivä M/S Mässkär elävöitti saaren tunnelmaa. Mässkärissä oli mukavasti koettavaa: luontopolku, kahvila, pieniä uimarantoja, lämmin merivesi, kiva laiturielämä ja tunnelma.
Mässkäristä ajoimme Pietarsaareen tankkaamaan ja hankkimaan provianttia. Aiemmin olimme täydentäneet polttoainetta Kalajoelta ja Kokkolasta, myöhemmin tankkasimme vielä Himangalla. Katsoimme, että tankkauspaikan vieressä pitäisi olla kolme paikkaa, johon veneen voisi jättää kauppareissun ajaksi. Ei ollut. Paikallinen herra kertoi että siinä on usein veneitä vaikka ne ovat varattuja paikkoja. On varmaan, koska Kippari 7/2011 tiedottaa: ” Teboilin automaatti on avoinna 24 h ja siellä voi pysäköidä 3-4 venettä myös kaupassakäyntiä varten.” Tieto löytyy myös internetistä sangen helposti. Samainen herra kertoi, että M/S Mässkär on pian lähdössä Mässkärin reissulle ja palaa vasta iltapäivällä. Siihen voi veneen jättää. Niinpä hyödynsimme laituripaikan kauppareissumme ajaksi.
Jatkoimme kohti Köpmanholmenia. Satamassa oli melko täyttä, mutta hetken odottelun jälkeen meille vapautui paikka. Vuokrasimme saunan ja nautimme maisemista. Sataman sivuitse kulkee melko vilkas veneväylä. Köpmanholmeniin kulkee myös maksuton taksivene.
Seuraavana aamuna pidimme lähdön kanssa kiirettä, jotta ehdimme ukonilman alta pois. No ehdimme lähteä ja ajaakin tovin kunnes kova sade saavutti meidät. Myös ukkonen tuli koko lailla päälle. Saapuessamme Tankariin, oli taivas musta. Tankarissa on paljon nähtävää ja sinne risteilee M/S Jenny Kokkolasta. Tankarissa on sauna, vessat, grillauspaikka, luontopolku, museo, paljon nähtävää ja punkkeja. Onneksi Kokkolasta hankittu punkkilääke tuntui tepsivän karvaiseen merikoiraamme.
Tankarista matkamme vei reippaassa aallokossa kohti Sautinkaria Himangalla. Kyseessä on karavaanareiden suosima alue, jossa harvemmin on veneilijöitä. Hinnatkin olivat vielä markoissa. Sauna oli kuitenkin hyvä ja vessat saatavilla. Veneilijä selvisi telttapaikan hinnalla. Karavaanarit olivat leppoisia ja ystävällisiä kavereita. Heitä ei tarvitse pelätä, ainakaan veneilijän. Sautinkarista oli aikomus ajaa Kalajoelle. Yöllä vallinnut myrskytuuli tyyntyi kohtalaiseksi. Harmiksemme aallokko säilyi kovana, joten palasimme takaisin rantaan tunnin nyökkimisen jälkeen.
Veden tyynnyttyä parin päivän odottelun jälkeen jatkoimme matkaa kohti pohjoista. Saavuimme myöhään illalla Raahen terässatamaan, jossa saimme makoisat löylyt saunassa. Viihtyisässä takkahuoneessa paistuivat herkulliset makkarat. Paikka on mukava ja palvelut hyvät. Laiturit ovat hienossa kunnossa ja hiljattain kunnostetut. Myös veneen vaihtoa kaavailevalle paikka on loistava, sillä rannalla lepäili lukuisia myytäviä veneitä.
Raahesta matka jatkui kevyessä keinunnassa kohti Oulua ja kotisatamaa. Matka meni kaikin puolin hienosti. Tristan on tilava vene ja veneily on ihanaa!
