tammikuu 2021 - Sivu 3 4:stä

Uunin asennus

Nostin vanhan uunin pois huoltoa varten. Samalla ajattelin nykäistä kaasuletkun pois tarkastusta varten. Se oli virhe. Kaasuletku oli virheetön, ei mitään halkeamia, mutta sen pujottaminen takaisin osoittautui työlääksi. Vanhan uunin takaseinä oli umpiruosteessa ja koko uuni olisi vaatinut polttimien puhdistusta ja varaosia. Päätin vaihtaa tilalle uuden uunin, jossa on myös grilli. Kaasuletkun liitin oli toisessa laidassa uunia, joten kaasuletku jäi lyhyeksi. Liian lyhyellä letkulla sinniteltiin kesä, uusi on kuitenkin jo hommattuna, muutenkin uuni on siivouksen vuoksi hyvä irrottaa vuosittain. Uuden letkun vaihdan vanhaa letkua hyväksi käyttäen, jotta työlääseen pujotukseen ei enää tarvitsisi ryhtyä. Uusi uuni on todella hyvä ja kaasua kuluu niukasti, kahden viikon kaikki ruuat ja kahvit neljälle kulutti 2,5kg kaasua. Yhdessä pullossa on 2kg.

Keulamoottorin vaihto

Sivuohjailupotkuri helpottaa korkean, suurella tuulipinnalla varustetun moottoriveneen satamamanööverejä olennaisesti. Vanha Vetus oli kuitenkin sisältä umpiruosteessa. Siitä ei helposti enää saa toimintavarmaa. Ehkä vanhan mekaniikan voisi hyödyntää ja hommata vain sopivan uuden sähkömoottorin. Päätin kuitenkin tilata Esco Oy:ltä uuden Vetus potkurin. Vanha kaapelointi ja ohjausjoystick kävivät vanhasta, joten asennus oli suoraviivainen ja helppo.

Karttaplotterin vaihto

Asensin Raymarine Dragonfly Pro karttaplotterin 7” näytöllä. Plotteri on vanhan veneen jäljiltä. Laitteessa on sisäänrakennettu antenni, joten asennus on helppoa. Kokeilin myös että laitteen kaikuluotaimen peräpeilianturi toimii myös pohjan läpi, joten laitoin anturin pilssiin. Pitää vielä liimata se myöhemmin kiinni pohjaan siten, että ilmakuplia ei jää väliin. Voit kokeilla mittaako kaiku pohjan läpi seuraavasti: Aseta vene veteen. Täytä pakastepussi vedellä. Laita pakastepussi veneen pohjalle ja anturi sen päälle. Jos lukemat ovat oikein, voit liimata anturin veneen pohjaan esimerkiski epoksilla tai sikaflexillä. Liimaukseen ei saa jäädä ilmakuplia. Veneessä oli valmiina jo kaikuluotain, joten teen tuon Raymarinen anturin liimauksen ensi kaudeksi. Plotteri vaati myös sähköä, sähkökaappi sijaitsee plotterin alapuolella, joten se ei ollut suuri ongelma.

Pakoletkun vaihto

Vene kelluu tunnetusti letkujensa varassa, joten halkeillut pakoletku oli uusittava. Tilasin Esco Oy:stä korkealuokkaista Vetus -pakoletkua. Vanha letku on jäykistynyt ja oli käytännössä yhtä jäykkä kuten teräsputki. Monitoimikoneella ja puukolla pilkoin vanhan letkun palasiksi ja taivuttelin uuden letkun samoja reittejä paikoilleen. Vaihdoin myös vanhat klemmarit paljon tukevampiin pantoihin, jotka tilasin samalla kuin letkunkin. Takahytin lattialevy oli irrotettava urakan tieltä. Samalla selvisi että levyn alla oli kymmenien vuosien liat. Pesuaineella tilasta tuli paitsi puhdas, myös huomattavasti raikkaampi.

Veneen tuoksut

Veneessä on veneen tuoksu. Hippu oli viettänyt kolme kautta rannassa ja kosteutta oli kertynyt. Kun vene pääsi lämpimään halliin, puski vahva tuoksu nenään. Otsonoimalla hajusta lähti iso osa pois. Loput tuoksut lähti pesemällä ja seinäverhoilujen vaihdolla. Nyt veneessä on hyvä ja helppo hengittää.

Moottorin huolto

Moottori on peruskunnostettu noin viisi vuotta sitten. Moottorin kunnostus oli maksanut 22 000€. Ostohetkellä moottorissa piti olla vesivuoto, joka ennen ostoa paikallistettiin lämminvesivaraajan liitokseen. Letku ei ollut kiristynyt kunnolla. Klemmaria siirtämällä vuoto korjaantui.

Kun sisämoottoria käytetään kuivalla maalla, on jäähdytysvesi järjestettävä koneeseen normaalista poikkeavalla tavalla, koska ympäröivä meri puuttuu. Otin letkun irti pohjaläpiviennistä ja liitin sen palovesiletkuun. Palovesiletkusta vettä laittamalla huomasin että konehuoneeseen tulee tulva. Moottorin jäähdytysputkesta puuttui tulppa. Kesti hetken huomata mistä vesi tulee ja etsiä siihen sopiva tulppa. Alkuperäinen tulppakin löytyi jossain vaiheessa jostakin veneen laatikosta.

Moottori käynnistyi hyvin. Öljynpainemittari näytti, ettei öljynpainetta ole ja myös öljynpaineen varoitusvalo paloi. Moottoria ei uskaltanut käyttää pidempään, vaikka se sievästi kävikin. Mekaaninen mittari öljynpaineanturin tilalle kiinnittämällä selvisi, ettei öljynpainetta ole. Monenlaisen kokeilun ja öljynvaihdon ja taikinoinnin jälkeen jälkiasenteisen öljynjäähdyttimen tilalle laitettiin Volvon ohjaustehostimen hydraulipumppu. Pumppua porakoneella pyörittämällä ja samalla uutta öljyä letkuun juottamalla kuului lopulta samanlainen ääni kuin smoothien loppuessa lasista, kun sitä juodaan pillillä. Joku öljykanava oli tullut täyteen. Apuna käytettiin myös alipainepumppua. Sen jälkeen öljy on moottorissa kiertänyt. Käynnistyksen yhteydessä menee tosin pari sekuntia ennen kuin paine nousee normaaliksi. Paine myös laskee aavistuksen kun moottori on erittäin kuuma. Öljynä oli aiemmin käytetty Mobil Delvac 10W-30, mutta siirryin käyttämään Mobil Delvac 15W-40 öljyä, koska venettä käytetään vain kesällä ja 15W-40 muodostaa paremman voitelukalvon kuumassa moottorissa.

Laturi oli altistunut pahasti korroosiolle, eikä ollut pelastettavissa. Uusi laturi löytyi IKH:lta hintaan 150€. Kiinnikettä joutui hieman hiomaan kulmahiomakoneella, jotta laturi saatiin paikoilleen. Lataus on toiminut loistavasti. Kerran laturin hihnaa kiristettiin hieman kun se alkoi luistamaan.

Moottorin perushuoltoon kuului öljynvaihto kahdesti käyttäen puhdistusainetta, moottoriöljyn suodatin kahdesti, polttoaineen suodattimet (karkea ja hieno), ilmansuodatin, jäähdytinnesteen vaihto ja jäähdyttimen huuhtelu.

Vaihdoin myös uuden vesipumpun siipipyörän. Tilasin myös siipipyöriä varalle, vaikka niitä tulikin myös veneen mukana. Merivesipumppu on Johnson Pump Ab, Sweden. F7B-9, 10-24127-1. Vesipumpun kansi oli kulunut urille, hioin sitä tasaisemmaksi, mutta lopulta päätin vain kääntää kannen, jolloin siitä tuli jälleen uutta vastaava.

Kesällä käytin myös moottorin lämmönvaihtimet irti ja pesin ne lipeällä (Natriumhydroksidi) jota löysin Bauhausista hintaan 8,4€/l. Tuotteen nimi on Viemäri rae.

Moottori toimi hyvin koko kesän. Ainoa murhe oli kun öljynlauhduttimen päädyn alle oli jäänyt klemmarin pääty. Öljyä vuoti siitä reilusti ja se kerkesi sotkea pilssin, ennen kuin lauhdutin saatiin kunnolla paikoilleen.

Moottori ja koko pilssi olivat myös likaiset joten ne puhdistettiin myös.

Keulakannen pesu, versio 2

Koska vene oli pukkien päällä ja veneen lähellä ei ollut kaivoa, täytyi pesut tehdä ämpäri ja harja tekniikalla. Montaa eri ainetta kokeilin kannen pesuun ja parhaaksi karhean kannen pesussa osoittautui Kiillon Erikois iduna. Edes StarBriten karhean kannen pesu-aine ei saanut mainittavaa muutosta aikaan, toisin kuin Kiillon aine.

Keskihytin lattian kunnostus

Keskimmäisen hytin lattian runko oli pettänyt ja lattialevyt lepäsivät moottorin päällä. Purin vanhan rungon pois ja kiinnitin uuden vahvemman rungon. Toimi ainakin kesän ajan hyvin.

Keskihytin puupinnat

Keskihytin tiikkiviilut olivat huonossa kunnossa. Uusien levyjen vaihtaminen ei ole mahdoton urakka, kunhan vaihtaa levyt yksi levy kerrallaan eikä pura koko hyttiä. Vesille teki kuitenkin mieli ja tässä kohdassa tyydyin nopeaan ratkaisuun. Hioin pois irtoavan tiikkiviilun, se lähti pölynä pois kädellä pyyhkäisemällä pahimmista paikoista ja alta paljastui levyn vanerirunko. Tuulilasin alapuolella tiikkiviilu oli irronnut vanerirungosta, liimasin sen uudelleen paikoilleen. Hytin runkona oleva aito tiikkirima oli hyvässä kunnossa. Tiikki rasvaisena puuna kestää erinomaisesti. Rumastakin vanhasta umpitiikistä saa pesemällä uuden veroisen. Mikäli pinta on rosoinen, voi sitä myös hioa. Tiikkiä kannattaa hioa mahdollisimman vähän.

Käsittelin hiotun keskihytin vanerit Hempelin Teak Color Restourer:lla ja Teak Oililla. Hytistä tuli vielä ihan käyttökelpoinen. Vaneri ei ole vielä pehmennyt pahasti.

Hioin myös keulahytin päällä olevat tiikkikaiteet ja keskihytin kulmissa olevat tartuntakahvat.

Takakannen kunnostus

Takakansi oli altistunut vedelle ja auringon paahteelle. Pari rimaa oli pullistunut pois paikoiltaan. Pesin kannen ohjeiden mukaan Hempel Teak Cleanerilla. Loistavaa ainetta! Kulahtaneesta pinnasta tuli todella kaunis ja puhdas. Tiikkiä pitää harjata poikkisyin, muuten se kuluu uraiseksi. Myös käytettävä harja on oltava pehmeä. Ennen autojen käsinpesuun käytettiin harjaa, semmoinen pehmeä pesuharja on hyvä myös tiikkipinnoille. Käytin työssä kuitenkin pehmeää juuriharjaa. Teak Cleaner on sitten vahvaa ainetta, suojaimia on käytettävä ja pinnat huuhdeltava hyvin.

Pesun jälkeen pinta oli kaunis. Saumat eivät olleet enää kunnossa, samoin kaksi tiikkilistaa irvisti kannesta. Vanhat saumat saa helposti pois kun leikkaa mattopuukolla varovasti tiikkiriman reunaa myöten sauman auki ja laittaa porakoneeseen noin sauman levyisen poranterän väärinpäin kiinni. Sillä tavalla vanha sauma-aine nousee raosta kuin myyrä kolostaan. Sauma voisi lähteä myös pelkällä poranterällä, ilman mattopuukkoa. Uusin vain saumat, jotka olivat rikki. Teippasin tiikin maalarinteipillä, jotta hionnasta selviäisi vähemmällä. Levitin saumattaviin kohteisiin primeriä ja mustaa massaa. Laadukasta massaa löytyy Scandinavian Teak Deckistä, myös Biltemasta löytyy tilkitsemisaineet.

Tiikkikansi hiottiin kevyesti. Perän tiikkikansi ja veneen parraslistat öljyttiin Hempelin tuotteilla.

Irvistävät tiikkirimat liimasin laittamalla epoksia riman alle ja painot päälle. Korjaus ei kestänyt koko kesää. Pitää miettiä miten sen korjaisi paremmin. Luultavasti irronneet rimat pitää irrottaa kokonaan ja sitten liimata kunnolla kiinni koko alaltaan. Siinä on iso työ.